Alku

Toivottavasti Knologesio ei tarkoita millään kielellä mitään, se nimittäin kuulostaa tosi hyvältä. Vähän tieteelliseltä, niin kuin joku sairaus, tai ehkä joltain italialaiselta ruoalta (pasta polognese, pasta Knologesio... haha)

Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. Ikinä ennen mitään blogijuttuja tehnyt, mutta päätinpä silti kokeilla! Jonkinlaista hengentuotosta (?) tänne kai olisi tarkoitus syöttää... Vaikka ei mulla ole Internetille mitään uutta annettavaa :--D

Piirustuksia. Mitä tahansa piirränkin, tiedän, että jälkikäteen tulen häpeämään, mutta on jännää nähdä, miten sitä kehittyy. Tässä pari viime aikaista:





Siinä keskeisimpiä ja pitkäaikaisimpia hahmojani (roikkuneet elämässäni alkukeväästä 2009 alkaen)...Ylemmässä kuvassa vaaleatukkainen heebo on nimeltään Karl Spitzberg. Hän on sekopäinen, mutta hyväsydäminen saksalaistaiteilija, joka 1930-luvun puolivälissä hilpaisee Pariisiin asustamaan (pakenee kihlattuaan kun ei halua mennä naimisiin) ja tutustuu siellä Marcel Katziin (alemman kuvan miekkonen), epäluulioiseen, mutta huumorintajuiseen juutalaiseen, joka työkseen pyörittää isältään perimää taidetarvikepuotia. Mukana seikkailuissa harhailee Claude (ylemmän kuvan väsyneempi osapuoli), erittäin rahanhimoinen, sanomalehtiä hamstraava taidekauppias, jolla on aika kurja menneisyys ja hyvät käytöstavat. Tarina jatkuu toiseen maailmansotaan ja siitä eteenpäin.

Tarinaan kuuluu kasapäin muitakin hahmoja, mutta ei heistä tässä. Sitten on myös tietysti Khaoksen seikkailu (Hiekkojen loppu on sen nimi), joka on verraten uusi ajatusleikki elokuulta 2010.

Liian paljon tekstiä ja liian vähän asiaa, kiitos ja näkemiin!