x-taasi eli ryhmä optimistisen oloisia hippejä pulikoi jorpakossa.

Olin lauantaina kavereiden kanssa Helsingin sarjisfestareilla. Se oli hieno päivä. Paikat oli täynnä hienoja sarjistelijoita... Aah.
Kohtasin Muuran. Ja kohtasin Jukka Tilsan, jonka neroutta suuresti ihastelen ja ihmettelen. Se oli mahtavaa. Sen seurauksena oltiin Annan kanssa molemmat ihan x-taasissa eika olla taidettu vielä kumpikaan ihan toipua... Yliannostus Tilsaa voi olla vaikuttava.

Se oli hieno päivä.
Eikä silloin edes satanut, toisin kuin joka ikisenä päivänä sen jälkeen.



Tässäpä uuden vihkoni alkukuva, jonka skanneri-ystäväni teki vähän hassuksi. Tämän kuvan tekeminen oli ilo, pääsin leikkimään sekä tusseilla että kahvilla... Yritin luoda vähän odottelevan fiiliksen, ikään kuin aamu olisi juuri sarastamassa eikä kukaan oikein tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.



Tässäpä Marcel tulee häirityksi kesken lueskelun. En saanut toista kättä kääntämään hienosti sivua, joten siitä tuli tosi käpyinen tupakkakäsi.


Ja Masse lukee taas, tällä kertaa sanomalehteä. Ai niin, sillä EI OLE tumput käsissä! En vain jaksanut piirtää kunnon käsiä, heh. Mutta siis, mitä lehdessä kerrotaan? Jotain jänskää, ajattelin esimerkiksi sitä, miten Saksa valtasi Belgian. En tiedä!



Hamal ja ranskan passé composé-muistiinpanoja. Oikeastaan juuri nytkin minun pitäisi olla pakertamassa niin ranskan kuin saksankin kielioppiasioiden parissa, sillä koeviikon uhkaava varjo lankeaa yllemme ensi viikolla. Pahus.



Salvador... Eipä juuri muuta.

Ja vielä lopuksi!

Tällainen poikanen syntyi erään ranskan partitiivijuttuja käsittelevän monisteen kääntöpuolelle. Hän on jonkinlainen metsänhenki ja asuu hyvin syvällä jossain Walesin metsässä. Hänen isänsä on puu.



Tässä sama kaveri (skanneri vähän pilasi väritykseni). Hmm, hän tarvitsee jonkin kymrinkielisen nimen.

Suurin osa yllä olevista kuvista on piirretty oppituntien aikana. Koen hienoista häpeäntunnetta.

Parasta piirtämisessä on se, kun tietää kehittyvänsä. Pahinta on se, ettei koskaan kehity tarpeeksi hyväksi. Kaikkein pahinta on, kun huomaa olleensa aivan surkea silloin kun on luullut olevansa ihan kelpo (tämä tulee toistumaan elämässäni vielä lukemattomia kertoja). Ottaa kaaliin.